lauantai 28. joulukuuta 2013

COLORS FESTIVAL 2013

Joulukuun puolessa välissä meille trancea rakastaville järkättiin taas yhdet hieman suuremmat hallibileet, Colors Festivalit. Tällä kertaa tapahtumapaikkana toimi Kattilahalli, joka oli edellisen vuosien Kaapelitehtaaseen verrattuna jokseenkin säälittävä.
Reivit olivat kolmepäiväiset, torstaista lauantaihin. Mulla sattui käymään vielä niin huono mäihä, etten saanut vaihdettua pois mun lauantain työvuoroa, joten ei auttanut kuin lähteä silmät ristissä ja jalat muussina myymään pesukoneita kesken bileviikonlopun.
Torstai oli iso pettymys. Saavuttiin paikan päälle ja todettiin, että onpa pieni mesta, ja esiintyjät oli ihan hanurista. Jopa Dash Berlin petti meidät täysin!!! BUU!!! Meillä tais kaikilla olla ekan päivän jälkeen vähän semmoset fiilikset, että tätäkö tää nyt sitten on... Meno kuitenkin parani ihan huikeesti jo heti toisena päivänä!

Ensimmäisenä päivänä päälle valikoitui neonpinkkiä ja mustaa.

fluffiet ebay
verkkosukkikset Cybershop
toppi Gina Tricot
hikinauhat Gina Tricot
kandikorut itse tehtyjä

ja se olikin sitten ainut kuva mun puhelimesta ensimmäiseltä päivältä.

Tokana päivänä vaihdettiin neonkeltaseen.

fluffiet ebay
verkkosukkikset Cybershop
toppi GT
hikinauhat GT


Mun oli tarkotus lähteä pe-la yönä aikasemmin töiden takia kotiin, mutta Sean Tyas heitti semmosta settiä, että katuisin varmaan vieläkin, jos oisin lähtenyt! Huhhuh! Oon vieläkin ihan fiiliksissä!

Kolmannen päivän asusta en saanut yhtään onnistunutta kuvaa, mutta päälle pistettiin kunnon hc-tyllihameet ja sateenkaarisäärystimet!

päästiin Richard Durandin kanssa kuvaileen, wheeee!


Kolmaskin päivä meni ihan huikeissa fiiliksissä. Parhaiten mieleen muistuu, kun seuraava biisi lähti soimaan. Vieläkin tulee tippa linssiin :( Biisi on omistettu Dj Ram:in kuolleen vaimon, Amelian muistolle ❤️️

RAM & Susana - RAMelia

Kandikid kiittää ❤️️

kuvat www.Sessions2.com, Timo Torvikoski

perjantai 27. joulukuuta 2013

CUTENESS ALERT

Moikka kaikki ihunat ja myöhäiset joulun toivotukset! Koiravauvelin kotiuduttua mulla ei kerta kaikkiaan oo ollut aikaa postailuun, mutta nyt vauvelin vähän kasvettua ajattelin ryhdistäytyä, ja pyrkiä postailemaan stressivapaaseen tahtiin. Ilman sen kummempia selittelyjä, tässä tulee maailman söpöin kääpiömäyräkoira Web's Oracle Java, tuttavallisemmin Fiia.

 Fiian ekoja päiviä kotona. Mamin sylkky on paras paikka päikkäreille.

Raukka minieläin on jo kasvanut ohi tosta villapaidasta.

Jos syliä ei löydy niin Fiia valtaa sohvan.

Vauva jouluaattona, ja vauva sen lempparilelun, eli kettulelun kanssa.

Fiia on hyvinkin persoonallinen tapaus. Se on tosi itsepäinen jo nyt, ja osottaa tyytymättömyydensä kiljumalla... Fiukku inhoaa sadekelejä ja rakastaa pussailua, ja mamman sylissä nukkumista. Yöt se nukkuu aina mun kainalossa tai päällä. Välillä herään siihen, että meinaan tippua sängystä, kun se nukkuu poittain jalat pitkänä keskellä sänkyä. Aamusin se herättää loputtomalla määrällä suukkoja tai jyrsimällä mun paitaa niin kauan, että se osuu lopulta ihoon... Kommelluksista huolimatta, pikkusesta on tullut mulle toooosi rakas. Edes sanat ei riitä kuvailemaan, kuinka ilonen oon, että se on mun elämässä❤️️puspus

Ja huomasin justiina, että tän pox  vb  bvbvvbb v bbbbbggfgyt (Fiialla oli asiaa) postauksen tekemisessä meni ainakin kolme tuntia, koska jouduin ainakin viiteen kertaan onkimaan Fiialle pallon sohvan alta, ja keksimään sille erilaisia aktiviteetteja, ettei se repis mua lahkeesta tai keksis tuhmuuksia. Ja nyt se sitten väsähti.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Kivaa perjantaita kaikille ❤️️

P.S Mulle kuuluu hyvää:D

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

MUSTA TULEE ÄITI ♥

Mun elämä on muuttunut paniikkikohtausten jälkeen parempaan suuntaan. Oon ollut paljon onnellisempi ja alkanut arvostamaan erilaisia juttuja. Oon löytänyt tieni ulos ahdistuksesta ja mulla on huomattavasti parempi mieli. Parantuminen on ollut pienistä asioista kiinni. Tajusin, että mun pitää vaan keskittyä itteeni, ja tehdä niitä asioita, mistä tulee itelle hyvä mieli. Hyvinä esimerkkeinä ovat kuntoilu ja ruokavalion muuttaminen. 
Asuin porukoilla pahimpien ahdituksien aikaan ja koirat oli mulle ihan mielettömän iso apu. Niiden seura sai aina hyvälle tuulelle. Silloin päätin, että haluan oman koiran. Oon kasvattanut kolme ihanaa corgipoikaa, ja tottunut aina koirien läsnäoloon, joten olo on ollut välillä aika orpo ilman niitä...
Oman rodun valinta tapahtui aika nopeesti. Päädyin pitkäkarvaiseen kääpiömäyräkoiraan, ja itseasiassa sopivan pennun löytämisessäkään ei mennyt kauaa.
Suuntasin sitten toissa viikonloppuna Forssaan, Kennel Web'siin katsomaan vauvoja ja valkkasin itselleni sieltä reippaan tyttövauvan. Nimesin sen Fiiaksi.
 
 ♥ 
Haen Fiian kotiin 17.10, sen ollessa 8 viikkoinen.
Kasvattajan mukaan se on pentueen rohkein vauva, joten saa nähdä millanen sirkus täällä käynnistyy sen tullessa :D ... vielä naurattaa :D

Sattuuko teillä kellään olemaan mäykkää, tai muita kokemuksia niistä? :)

♥:llä Fanni

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

SYNTTÄRIVIIKONLOPPU

Niinkuin edellisessä postauksessa kerroinkin, niin mulla tuli eilen 21 vuotta mittarissa täyteen ja tää viikonloppu onkin mennyt sitten sitä juhlistaessa. Perjantaina me mentiin perheen kesken Porvoon vanhaan kaupunkiin syömään kunnon piffit, ja eilen mun parhaat ystävät, Elina ja Emppu oli järkännyt mulle ylläri-illallisen. Mua ei yhtään huvittanut lähteä mihinkään kaupungille reikkumaan ja dokaamaan. Mun mielestä on paljon kivempaa viettää rauhallinen viikonloppu mulle tärkeiden ihmisten kanssa. Eilen me syötiin vatsat räjähtämispisteeseen asti ja mulla oli taju kankaalla jo ennen kello kymmentä.


Perjantain asussa musta maksimekko yhdistettynä uuteen rakkausvillapaitaan, jota jouduin ostamaan heti kahdessa eri värissä, harmaana ja mustana. Voisin pitää noita villiksiä vaikka 24/7 ihanan matskun vuoksi!

maksimekko Gina Tricot
villapaita Cubus
aurinkolasit Glitter
ristiriipus Gina Tricot
ballerinat New Yorker
laukku BikBok

 Äippä oli varannut perjantaille pöydän Rafael'sista. Paikka oli kiva, tunnelmallinen ja siisti. Suosittelen lämpimästi!

Ja ruoka oli älyttömän hyvää. Itse tilasin härän ulkofilettä, jummijammi!

En ookkaan kertonut vielä täällä blogin puolella uusimpia vauvauutisia! Oon nimittäin päättänyt ottaa mun seuraksi pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran, jota meen kattomaan tänään ekaa kertaa. Tyttö on nyt 3,5 viikkoa vanha ja oon päättänyt, että nimeän sen Fiiaksi. :) Seuraavassa postauksessa sitten vauvakuvia! Kivaa sunnuntaina kaikille!

 ❤:llä Fanni


perjantai 13. syyskuuta 2013

HEADHUNTERZ @ THE CIRCUS 7.9.2013

Sain viime lauantaina Oprin, Jessen ja Artun kylään. Me otettiin suunnaksi Circus, jossa esiintyi älyttömän kova hardstyle DJ, Headhunterz. Me oltiin ootettu pitkään kyseistä keikkaa, sillä Suomessa on tosi harvoin kunnon hardstyle-bileitä. Eikä me näköjään oltu ainoita, jotka odotti sitä. Vip-liput myytiin melkeen samantien loppuun, kun ne tuli myyntiin ja epäilen, ettei normilippujakaan jäänyt yhtään yli. Paikka oli siis tupaten täynnä, ja raju meno taattu!

Pistettiin Oprin kanssa taas mätsäävät asut.

PLUR

 Waiting for the drop!
 Tunnelmat oli vähän liiankin tiiviit, koska hardstyleä pitäs päästä tamppaamaan täysillä! Tuolla pysty lähinnä vaan heilumaan hattivattityylillä:D

ryhmärämä

Mulla tulee huomenna 21 vuotta mittarissa täyteen, ja tää viikonloppu meneekin sitä juhlistaessa!

♥:llä Fanni

lauantai 31. elokuuta 2013

PEACEFUL

Palasin viime yönä rankalta, kahden päivän työreissulta Norjasta, ja vietän nyt sen vuoksi rauhallista koti-iltaa. Laitoin just uusimman asotin (klik) soimaan ja kuvasin teille mun viimeaikaiset löydöt.

neule Zaran alesta 9,95

neule H&M 9,95

Sitten ihan ehdottomat lempparit, eli BikBokin carrot fit farkut 49,95, ja kaulakoru H&M:n alesta 5,-

Tolla korulla saa tylsästäkin asusta heti paljon kiinnostavamman. Ite oon tykännyt pitää tota varsinkin mustan neuleen kanssa.

 Metsästin hapsulaukkua ties kuinka pitkään, ennen kuin bongasin tän BikBokista muistaakseni 35 euron hintaan.

BikBokissa oli vielä tällä viikolla valikoidut korut -70% alennuksessa, joten hintaa näille jäi vain noin 2-3 euroa/kipale.

Löytyykö lemppareita?:)

♥:llä Fanni





tiistai 27. elokuuta 2013

WHAT DOESN'T KILL YOU MAKES YOU STRONGER

Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta, jota osoititte edelliseen postaukseen. Ette arvaakaan, kuinka paljon oloa helpotti tietää, etten todellakaan ole yksin asian kanssa. Parin päivän sisään mulle on selvinnyt paniikkihäiriön olevan todella, siis TODELLA yleistä. Siitä ei vain puhuta. En tiedä miksi. Ihan kuin se olisi joku häpeä??? Sehän on vaan kropan tapa reagoida johonkin elämän suureen muutokseen, stressiin tai johonkin muuhun vastaavaan. Toisiin paniikkihäiriö vaikuttaa pahemmin kuin toisiin, mutta loppupeleissä se tuntuu olevan vain itsensä psyykkaamista ja henkistä taistelua. Miettikäähän sitä, että vielä tänä aamuna olin täysin vakuuttunut vielä siitä, etten pysty enää koskaan palaamaan töihin ja olin siitä asiasta ihan murtunut, koska tykkään mun työstä ihan älyttömästi. Koko saikun mietin, etten halua mitään yhtä paljon, kuin palata sinne ja saada taas normaalista arjesta kiinni. Asia vaan ahdisti niin paljon, etten voinut kuvitella pystyväni siihen enää. Pakotin kuitenkin tänä aamuna itseni lähtemään töihin, sydämentykytyksestä ja huippaavasta olosta huolimatta, ja musta tuntuu, että se oli mun paniikkihäiriön läpimurtohetki.
Kävellessä töihin pistin Gaian Tuvanin soimaan ja unohdin hetkeksi kaikki ahdistuksen tunteet. Pääsin töihin ja sydän alkoi taas pamppailemaan rinnassa tuhatta ja sataa, ja olin ihan satavarma, etten pystyisi palaamaan lattialle. Meni noin 20 minuuttia, jonka jälkeen rauhotuin vähän ja mä vaan päätin, että mähän palaan töihin, enkä anna paniikkihäiriön selättää mua. Seuraava ahdistava ajatus oli asiakkaiden kohtaaminen, josta pääsin yli pakottamalla itseni kysymään vähän vanhemmalta naiselta, että miten voin auttaa. Siihen hävisi se ahdistus ja paniikki. Tajusin, että mähän osaan tän homman vaikka unissani. Lisäksi mulla sattuu olemaan maailman paras pomo ja työkaverit, jotka jaksaa kuunnella ja tukea.


 En voi kuvitella, miten joku selviää näistä tuntemuksista puhumatta niistä kenellekään. Tää on 
ihan älyttömän rankka henkinen taistelu. Kroppa reagoi panikoimalla kaikkeen vähänkin jännittävään tai ahdistavaan asiaan, vaikka pääkoppa periaatteessa tietää, ettei sulla oo oikeesti mitään hätää. Silloin on vaan tärkeää, että joku on sanomassa sen sulle, koska paniikkikohtauksen aikana päähän ei tunnu mahtuvan yhtä ainoaa järkevää ajatusta.
Olin aamun panikoinnin takia koko päivän ihan rättiväsynyt, mutta hyvillä mielin, koska olin selättänyt sen pahimman ahdistuksen aiheuttajan ja tajusin, että tän kanssa pystyy oikeesti elämään. Ei ne paniikkikohtaukset oo maailma loppu. Ne tulee, jos on tullakseen, ja jo pelkästään tän päiväsen perusteella musta tuntuu, että oon paljon vahvempi ihminen, mitä ennen.
Tiedän, että vastoinkäymisiä tulee vielä, mutta oon todella ylpeä siitä, että pistin itseni likoon, enkä lähtenyt pakoon, niin kuin jokaikinen solu mussa tuntui pakottavan.


Nyt mä meen nukkumaan, ja huomenna bileet jatkuu!
Hyvää yötä